Jotain uutta ja jotain vanhaa

Tänään olikin hyvin erikoinen ilta. Tilausporukoita oli sen verran vähän, että sous-chef päätti testata onko Suomenpojasta mihinkään ja käski ravintolapäällikön avata ala carten. Olin tasan kerran nähnyt ala carten annokset. Chef sanoi, että minä hoidan Voksenåsenin burgerin täysin yksin ja hän muut jos sattuu tulemaan tilauksia. Burgeri on todella suosittu aina kun ala carte avataan. Käytiin läpi ennen kun ovet avattiin, että mitä siihen tulee. Ja mikä toi vielä pienen lisäsäväyksen oli se, että bongikoneesta tuli bongit norjan kielellä :) Kello löi 18 ja Suomenpoika pyöri sukissaan niin kuin jalomarja jossain nimeltämainitsemattomassa paikassa. Sitten se alkoi, burgeri tilauksia rupesi tulemaan. Pihviä pannulle, sipulirenkaita frittiin, pohja ja kansi paahtuun, coleslaw kippoon ja lautasia lämpölamppujen alle. Koko ajan pysyin kyllä vauhdissa, mutta pienoisesta jännityksestä johtuen ensimmäiseen burgeriin tuli pieni erhe, kun meinasin tarjota sen hieman raa'alla pihvillä. Tuli pienoinen hymy sisäisesti kun sous-chef tarkisti burgerin ja rupesi huutamaan kuin Gordon Ramsay ja pisti minut tekemään uudestaan. Toki koska ollaan hyvissä väleissä Bjarnen kanssa, niin oli siinä iso ripaus huumoria mukana :) Ensimmäisen valmiiksi tehdyn burgerin jälkeen, hommasta tuli jo rutiinia. Olin itsekin yllättynyt kuinka hyvin pystyin muistamaan kaikki tilaukset ja saamaan ne ajallaan valmiiksi ja samanaikaisesti samaan pöytään. Koneelta kuului vähän väliä " one burger" ja sen kun sai sisäistettyä niin koittaa muistaa vastata "yes chef!" tuon kun vastasi niin mestari oletti, että homma on ymmärretty ja se on hetken päästä lautasella oikein tehtynä. Ala carte oli auki klo 18-19:15, koska 19:30 tuli ensimmäiset tilausporukat. Ala carte ei kerinnyt kauaa olemaan auki, mutta sain hienoa kokemusta. Ja miettikää, että olen ollut täällä reilun 2 viikkoo ja luotetaan, että homma hoituu. Jottei nyt ihan mene henkseleitten paukutteluun, niin tietenkin jos homma olisi lähtenyt lapasesta, niin olisin saanut apua. Mutta halusin näyttää mistä puusta minut on veistetty ja tehdä homman niin kuin on sovittu. Tykkään tästä maasta ja paikasta, koska täällä kerrotaan palaute miten meni, oli se hyvää tai huonoa. Eikä niin kuin Suomessa, eli puhutaan selän takana. Ilmeisesti minulla meni hyvin, koska mestari tuli kättelemään ja sanomaan, että erittäin hienoa työtä! Tästä ei pidä ylpistyä, koska paikan toinen harjoittelija ei oikein onnistunut jälkiruoan teossa ja hän sai kyllä lopuksi 3cm etäisyydeltä nenästä semmosta palautetta, että itse kyllä laskisin alleni. Joten nöyränä ja TARKASTI töitä eteenpäin. No, sitten illan pääasiaan eli tilausmenuuseen. Tämän illan menu oli yllätys yllätys, hyvä! Pieniä juttuja mitkä ei ehkä ollut minun mieleeni.

Alkuruoka: Kylmäsavustettua lohta, öljykeitetty kirsikkatomaatti, kirkastettu lohiliemi, höyrytetty parsa ja porkkana. Hyviä makuja, mutta ei mikään tajunnan räjäyttäjä. Ehkä tässä olikin painopiste tuossa lohessa, koska se oli yhden kokin kotona tekemää tuoreesta lohesta. Maku oli aivan eri, kuin kaupasta vakuumista otettuna.

Pääruoka: Merikissaa, paahdetut perunat, mausteliemessä keitettyä parsakaalin vartta, paistettua parsakaalia, palsternakka-paahdettu valkosipulipyre ja appelsiinikastike. Tuo kissa oli nyt ehkä parhaassa muodossa, mitä täällä olen syönyt. Kyseessä on siis sama mitä renssailin edellisenä päivänä. Kissa rullattiin tiukkaan kelmuun ja combi-uunissa 60*C täydelliseen kypsyyteen. Tämän jälkeen todella nopea jäähdytys. Sitten kelmu pois ja tuplapanerointi pankojauhoissa. Frittiin täysi lämpötila ja pinta kullanruskeaksi. Kysyin, että mikä idea oli välissä jäähdyttää kala jääkaappikylmäksi? Kun kala on kylmä ja se laitetaan frittiin, niin pinta ruskistuu ja kala lämpiää syöntilämpötilaan eikä mene ylikypsäksi. Nyt kun tarkemmin miettii, niin näinhän se on. Tässä annoksessa yksi asia pistää minun silmään. Se on tuo mustaksi värjätty pyre. Jotenkin voisi ymmärtää jos kastike olisi vaalea . Nyt kun kastike on tumma ja pyre musta, niin minua ei ainakaan houkuta tuo pyre kovinkaan paljoa. Ja ajatuksenakin jotenkin erikoinen, kun miettii mitä asiakas ajattelee. Hän lukasee menun ja katsoo, että palsternakkapyre ja saa sen mustaksi värjättynä. No, tässä tapauksessa se ei asiakkaita haitannut, koska palaute oli pelkkää kehumista.

 

Jälkiruoka: Paahdettu valkosuklaa- kahvipapu- keksimuru, kahvijäätelö, suklaa"sipsi", suklaamuru koristekeksi, mascarpone ja suklaakastike. Nyt kyllä ruokittiin kahvin ystävän makuhermoja! Jossain edellisistä blogikirjoituksista kerroin kuinka vihaan ylimakeita jälkiruokia ja siitä , kuinka aina tarvitaan makean seuraksi jotain raikasta ja hapokasta.. Tämä oli juuri se ylimakea ilman raikkautta. Mutta en ole ymmärtänyt miten on mahdollista kuinka se ei haitannut minua. Tässä on nyt sellainen combo, että ei käynyt edes mielessä tätä syödessä, että missä on se raikkaus? Tämän parempaa selitystä en pysty antamaan :) Mieletön makuelämys!