Lihaa

Lihaa

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Täällä taas...

Pääsiäisloma vietetty, mikä tietenkin oli vähän turhan lyhyt :) Eli lento jälleen eilen Osloon ja sieltä monen mutkan kautta hotellille. Tästä aasinsiltana tulikin mieleeni että saapuessani Oslon lentokentälle oli minulla hirveä nälkä ja ajattelin testata paikallista herkkua. Nimittäin hodaria, missä on välissä pekoniin kääritty juustonakki, uppopaistettua sipulia ja majoneesia. Sanotaanko näin, että energian tarve täyttyi moninkertaisesti :)          Mutta, sitten tämän päivän epistolaan. Normaali työilta ja väkeä ravintola piukassa. Tänään menu oli puoliksi uusi. Alku- ja pääruoka olivat jo uutta menuuta, mutta jälkiruoka oli vielä vanhasta menusta. Eli jälkkärinä oli tuo suklaamacaroni ja limerahka.

Alkuruoka: Suvide- kypsennettyä taimenta, taimenmousse, sinisimpukoita, paahdettua hasselpähkinää, sitruunavaahto ja mascarponejäätelö. Jälleen kerran ei voi todeta kun, että oli aivan jäätävän hyvä annos. Taimen oli täydellisesti kypsennetty, sitruunavaahto toi hapokkuutta ja mousse oli samettinen ja todella hyvän makuinen. Onkohan esillelaitossa hieman Matti Jämsenmäisyyttä? Iso lautanen ja kaikki laitettu kaareen vasempaan yläreunaan.
 
Pääruoka: Suvide-kypsennettyä merikrottia, paahdettua punajuurta, paistettuja perunoita, punasipulia ja reilusti voisulaa kastikkeeksi. Eipä jättänyt tämäkään annos kylmäksi!! Ihan mielettömän hienot maut ja hyvin yksinkertaista. Kaikki vaan sopi toisiinsa. Katselin ihmeissäni, kun sous-chef teki ensimmäistä koeannosta ja hän suttasi tuon lautasen reunan. Ajattelin, että onko toi nyt sitten hienoa. No... Kun ruoka oli lautasella, niin kyllähän tuo nätiltä näyttää ja se tuo esille hienosti tuon merikrotin. Sitä kun ei itse vielä uskalla lähtee koittamaan noin erikoisia koristeluita.



Tänään opittua: Tänään tapahtui paljon muutakin, kun näiden annoksien tekoa. Misailtiin paljon huomista ja ylihuomista, sekä lounasta, että illallista. Pääsin tänään käsittelemään merikissaa. Siitä piti leikata ruodot pois, poistaa nahka ja hyytelö, mitä tuossa otuksessa on todella paljon. Keittiömestarilta homma kävi kuin tanssi, mutta minulta ei alkuun meinannut onnistua. Tovin kun huhki niin, sitten alkoi homma luonnistua. Mutta ymmärtäähän sen toisaalta, jos ei eläissään ole nähnyt koko otusta :) Esillelaitosta nimenomaan tuo suttaaminen jäi mieleen.
Tänään tuli eteen myös erikoinen tapaus, kun paikalle pölähti muslimeja. Tiesin kyllä periaatteessa mitä se meiltä velvoittaa. Meinasin tehdä vaan yhden mokan. Onneksi toinen kokki ehti pelastaan tilanteen ennen, kun sattui vahinko. Jälkiruoassa olevassa sorbetissa oli liivatetta, enkä huomannut sitä. No tästä lähin tulee ehkä mietittyä tarkemmin mitä ainesosia missäkin tuotteessa voi olla. Toki tässä tilanteessa olisin vain häpäissyt heidän uskontoonsa, eikä kukaan olisi kuollut siihen.
 

1 kommentti:

  1. Hyvältä näyttää edelleen. Onko siellä sous vide (kirjoitetaan muuten tuolla tavalla) pääasiallisin kypsennysmenetelmä kaloille? Olethan kirjannut itsellesi siihen pieneen mustaan vihkoon kaikki lämpötilat ja kypsennysajat?
    Onko siellä käytössä molekyylipulvereita vai joko ne ovat jäämässä historiaan? Noita vaahtoja katsoin ja tuli mieleen?
    Millaisella kokoonpanolla menut uusitaan?
    Kuinka paljon teitäon vuorossa töissä? Miten työton jaettu (kalla, lämmin, jälkkäri?
    Tuo liivate-keissi oli hyvä oppimiskokemus. Meillä täällä puskissa vähemmän joutuu eri uskontokuntia miettimään ruoan kannalta, mutta ymmärtääkseni pk-seudulla jo ihan arkipäivää.

    Tänään opittua oli hyvä osio. mielelläni jatkossakin luen koostetusti omat näkemyksesi opista, vaikka tokihan tuosta tekstistäkin niitä pystyy poimimaan.

    VastaaPoista