Vähiin käy, ennen kuin loppuu

Rupeaa olemaan kiitosten ja kumarruksien aika. Viimeinenkin työssäoppispäivä takana. On siis aika purkaa tämä työssäoppisvyyhti vielä kerran ja miettiä mitä oikein tuli tehtyä. 2013-syksyllä ensimmäisenä koulupäivänä, kun kansainvälisestä työssäoppimisesta vastaava lehtori tuli esittelemään mahdollisuuksia, mietin olisikohan tuo mahdollista minulle? Hän kertoi kuinka täytyy olla motivoitunut ja kielitaito hyvä. Motivaatiopuheen kohdalla olin vielä innoissani, mutta siirryttyään kielitaitoon, huomasin että ehkä se ei sitten olekaan mahdollista minun kohdalla. Kului vuosi ja meinasin tiputtaa leukani lattialle, kun minulta kysyttiin haluaisinko lähteä ulkomaille työssäoppimaan viimeiseksi jaksoksi.Ei tähän kysymykseen voinut vastata kuin myönteisesti. Työssäoppimisen alkamispäivä läheni ja päässä liikkui jos jonniinmoisia skenaarioita. Entä jos ne ei pidä minusta? entä jos en osaa puhua? tai en ymmärrä mitä he puhuvat. Entä jos ne laittavat minut pelkästään tiskaamaan? Päivä koitti jolloin laskeiduin Gardemoen lentokentälle Osloon ja vastassa oli täysin tuntematon keittiömestari, joka ei puhu sanaakaan suomea. Huomattuani, että mieshän on ihan tavallinen pohjoismaalainen kaveri, alkoi juttu luistamaan välittömästi. Englantini oli tuolloin todella kankeaa ja oli vaikea muistaa sanoja. Nyt kun miettii, niin kielitaito koheni todella paljon tämän vajaan 3 kuukauden aikana.    Ensimmäinen työpäivä ja unta yöllä reilu 1. Vastassa aamulla keittiössä huippuunsa viritetyt molemmat firman sous-chefit ja muut kokit. Käteltyäni kaikki ja esiteltyä itseni ruvettiin töihin. Tuntui heti siltä, että kaikki ottivat minut ystävällisesti mukaan heidän tiimiinsä. Heti ensimmäisen päivän jälkeen tuntui sille, että nyt olen oikeassa paikassa. Työtapoja, reseptejä ja paljon muuta opin jo ensimmäisenä päivänä. Vajaa kolme kuukautta työssäoppimista, niin voitte vain arvata, kuinka paljon nyt on reseptiikkaa ja opittuja tekniikoita? paljon! Mitä tästä kaikesta jäi käteen? Ensinnäkin todella hieno kokemus nähdä toisenlainen maa ja tapa tehdä samoja asioita eri tavalla. Kourallinen uusia ystäviä. Eri uskonnot tuli vahvasti esille lähes joka päivä. Lähinnä se, mitä heille voit tarjota. Jos illassa on yli 100 vierasta, niin tuohon määrään sopii jos jonkinmoista allergiaa ja uskontoo. Jatkoa ajatellen paras mitä jäi käteen tästä työssäoppimisesta on vakituinen työpaikka täällä! aivan mieletön fiilis aloittaa mitä mahtavimmassa paikassa kun listassa ei enään lue nimen perässä "harjoittelija", vaan ensiviikosta lähtien siellä on "kokki". Tämä oli asia johon en uskonut päivääkään että tapahtuisi. Muutama viikko sitten kuitenkin se tapahtui, kun keittiöpäällikkö sanoi että hän tarvitsisi tänne kokin ja haluaisi juuri minut jäävän töihin. Tuota päivää en hetkeen unohda! Jos joku vielä  kysyy kaiken tämän jälkeen, että "kannattiko maksaa siitä, että pääsit ulkomaille tekemään töitä ilmaiseksi?" TODELLAKIN kannatti! Työssäoppimiseen kuului tietenkin myös epäonnistumisia, mutta niitä tulee ihan jokaiselle riippumatta onko opiskelija vai ammattilainen. Pääsääntöisesti kuitenkin tuli onnistumisia, mikä tietenkin nostatti mielialaa ja vahvisti tunnetta, että nyt ollaan oikealla alalla. On hieno nähdä asiakkaan hymyilevän aterian jälkeen. Jotta tämä kaikki oli minulle mahdollista haluan antaa isot kiitokset WinNova Raumalle ja eritoten mielettömälle lehtorille Jukka Mäkiselle!! Aivan huikeaa työtä.