Uusi viikko, uudet kujeet...

Uusi viikko pyörähti käymään ja jälleen oli illalla reilusti asiakkaita. Työtehtävänikin rupeaa olemaan hyvin vakiintunut. Ensin misailen ja autan nakuttelemaan iltaa ja seuraavaa päivää, jonka jälkeen siirryn kokoamaan annoksia. Tämä rytmi oikeastaan on varsin hyvä oppimisen kannalta, koska jos olisin jossain nurkassa vain pilkkomassa kasviksia, en sieltä käsin oppisi kokoamaan ja tekemään annoksia. Nyt näen koko ajan mitä kokit tekevät ja he kutsuvat koko ajan katsomaan ja maistamaan heidän juttujaan, mikä on todella hieno ja arvostettava piirre heissä! Tänään jopa sous-chef antoi kiitosta siisteistä ja tasalaatuisista annoksista.

Alkuruokana tänään oli hernekeitto, ilmakuivattua kinkkua ja perunasose. Keitto oli hienostuneen makuinen, rakenteeltaan todella samettinen ja vähän hapokas. Todella yksinkertainen, mutta toimiva. Kinkku toi mukavasti rapsakkuutta ja suolaisuutta. Perunasoseen merkitystä en ihan ymmärtänyt, mutta ehkä sen tarkoitus oli vain pidellä tuota kinkkua :)

 

Pääruokana kampelarullia, paistettua parsaa, sekä papuja ja tillikastike. Tuon päällä olevan yritin nimeä en vieläkään ole pystynyt selvittämään, mutta se on todella suolainen, koska se poimitaan merestä. Näin ainakin yksi kokki sanoi. Jälleen yksinkertaista ja maukasta.

 

Jälkiruokana oli kaneli-omena kakku, omenahyytelö, marinoituja omenia, keksicrumble, omena-kanelisorbetti ja omena sipsi. Kaikinpuolin nätti annos, mutta ensimmäistä kertaa ei ehkä minun mielestä hyvä kokonaisuus. komponentit hyviä, mutta kokonaisuus todella liian makea. äklömakea kakku, äklömakea hyytelö ja äklömakea sorbetti. Olisin kaivannut jotain happoa ja raikkautta mukaan. Jos lähtee ajattelemaan yksittäisiä komponentteja niin tuo kakku oli maultaan todella hyvä. Se tarjoiltiin lämpimänä niin, että kun sen avasi, se valahti lautaselle. Kuin myös sorbetti oli hyvän makuinen.

 

 

Tänään opittua: Kun miettii jälkiruokaa, niin tulee huomioida, että jos siinä on paljon makeaa ja raskasta, on sille keksittävä jotain raikasta ja hapokasta vastapainoksi. Tämä asia jo opetettiin koulussa, mutta nyt sen näkee konkreettisesti työpaikalla. Eli jos annoksessa on jäätelöä, sorbettia tai muuta liukasta, on sen oltava jonkun murun tai muun vastaavan päällä jotta säilytetään ystävyys tarjoilijoiden kanssa :) Myös sen opin tänään kantapään kautta, että jos tarjoilija tulee sanomaan että annokset saa nostaa, niin laittaa kaikki muut lautaselle paitsi sen jäätelön!! Se täytyy laittaa vasta kun tarjoilija seisoo nenän edessä odottamassa annosta. Tuo pehmeä pacojetissä tehty jäätelö tai sorbertti sulaa todella äkkiä. Asiakkaan ei ole kiva saada lautasta missä kaikki komponentit ui jäätelömassassa.

 

ps. Huomenna on taas normaali iltavuoro, mutta keittiöpäällikkö ja keittiömestari kysyivät lähtisinkö heidän kanssa aamulla tapaamaan heidän raaka-aine toimittajaa keskustaan. Tottahan toki sitä haluaa lähtee katsomaan mitä kaikkia tukkurilla on tarjolla varastolla. Jos näkisi vaikka uusia raaka-aineita.