Lihaa

Lihaa

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Nettipimennossa päivän

Yhden päivän ajan oltiin nettipimennossa, joten ei päässyt kertomaan illan tapahtumista. Onneksi muisti pelaa vielä sen verran, että suurinpiirtein muistaa mitä on kaksi päivää sitten tapahtunut. Ja onneksi valokuvat muistuttavat tapahtumista. keskiviikko ilta ja sali täynnä väkeä. Noin 100, 3 ruokalajin menuta lähti keittiöstä. Aamuvuoro oli misaillut lähestulkoon kaiken, mutta joitain pieniä asioita piti vielä tehdä valmiiksi ennen esillelaittoa. Tämän illan menu oli jälleen kerran mahtava. Ja mikä parasta, jälleen oppi uusia juttuja koristelusta ja valmistustekniikoista.
Alkuruoka: Kampasimpukkarulla, jonka sisällä on ruohosipulia, öljyssä keitetty kaltattu kirsikkatomaatti, tomaatti-fenkoliconsomme, mätiä ja "smetanaa". Tuo öljyssä keittäminen oli minulle ihan uusi juttu. Oliiviöljyyn sekoitetaan mausteita ja yrttejä mitä halutaan käyttää. Sen jälkeen laitetaan tomaatit öljyyn ja lämmitetään noin 100 asteeseen. Tuossa lämpötilassa tomaatti oikein imaisee öljyä ja makuja. Vähän niin kuin uppopaistamista, mutta täysin päinvastainen ajatus. Koska uppopaistamisessa rasvan on oltava kuumaa, jotta tuote ei imisi rasvaa itseensä. Tässä taas halutaan rasvan imeytyvän vähäsen. Yksi asia myös ihmetytti tässä annoksessa, tarjoilulämpötila oli huoneen lämpö. Eli kampasimpukka tarjoiltiin käytännössä raakana. Tämä oli jälleen yksi parhaimpia alkuruokia mitä olen syönyt.
 
Pääruoka: Villiankan rintaa, palsternakkapyrettä, paistettua tomaattia ja hernettä, paahdettu porkkana, grillattua polentaa, punaviinikastike ja sipulisipsi. Jälleen onnistunut combo. Esillelaitto ei ehkä ole minun mielestä niin hyvä kuin yleensä. No, toki se on katsojan silmässä mistä tykkää ja mistä ei. Kun mestari sanoo että se on hyvä, on sen silloin oltava hyvä. Maku ja kypsyydet olivat toki loistavia.
 
  Jälkiruoka: Suklaamacaroni, limerahkaa, suklaacrumble, verigreippikastike ja verigreippijäätelö. Tässä annoksessa taas ulkonäkö on minun mielestä loistava. Yleensä, tai oikeastaan ollenkaan en tykkää macaroneista, koska ne ovat liian makeita. Mutta tällä kertaan kun yhdisti macaronin, happaman rahkan ja kitkerän jäätelön, oli maku kerrassaan mieletön. Jäätelö ja rahka leikkasi macaronin ylimakeuden.
Tällöin asiakkaana oli myös yksi henkilö, joka halusi jälkiruoan missä ei ole lisättyä sokeria. Itse mietin ja mietin mitä se voisi olla, ettei se olisi tylsä ja liian yksinkertainen. Mutta näköjään yksinkertaisestakin saa kaunista kun osaa. Ja täällähän osataan. Tässä seuraavassa kuva kyseisestä lautasesta missä on pelkästään hedelmiä.
Pariloitua ananasta, luumua, vesimelonia, mansikkaa ja kirsikka-ananasta.

1 kommentti:

  1. Kerta kaikkiaan, nyt on Juha-Matti pelmahtanut sellaiseen paikkaan oppii, että ope vetää täällä spede-läpsyjä otsaan joka kerta kun lukee näitä päiväkoosteita - huikeaa!
    Yksi oppimiseen ja raportointiin liityvä kommentti: Mainitsit tekstissä, että olet oppinut taas paljon esillepanosta ja tekniikoista. Eli mitä? Voisit mielestäni vielä tarkemmin eritellä mitä asioita opit. Tyyliin "tänään opin, että..." Toki, tuleehan niitä tuossa tekstissäkin, mutta kun kirjoitat uusista opituista asioista, samalla kertaat niitä mielessäsi ja silloin ne painuvat syvemmälle sinun muistiin. Kyseessä on oikeasti yksi oppimistekniikka, joka tässä tapauksessa palvelee sinua (oppiminen), sinun opinnäytetyötä (raportointi), minun seurantaa (tavoitteet ja sisällöt) ja ehkä tulevia opiskelijoita, jotka haaveilevat Oslosta ja lukevat tekstiä (luvallasi tietenkin).
    Miltäs kuullostaa?

    Summa summarum - olen valtavan tyytyväinen puolestasi, että olit rohkea ja ennakkoluuloton lähtiessäsi kv-työssäoppimiseen. Jo eka viikko on näyttänyt, että paikka on napakymppi.

    VastaaPoista