Tänään se alkoi, ensimmäinen työvuoro Oslossa. Aamu starttasi sillä, että Oscar esitteli minut muille vuorokavereille, jotta eivät ihmettele kuka ylimääräinen siellä keittiössä pyörii. Kaikki kyllä sanoi nimensä, mutta edelleenkään en muista kenenkään muun paitsi Oscarin nimen. Jokainen toivotti vilpittömästi tervetulleeksi ja toivoi että oppisin heiltä paljon hyviä ja uusia asioita.
Ensimmäinen työtehtäväni olikin tehdä 3 eri salaattia. Vihreäsalaatti, papu-paprikasalaatti, sekä pastasalaatti. Ne olivat menossa lounaalle. Näistä suoriuduin kunnialla. Mutta sitten se ihmetys alkoi, kun keittiömestari lykkäsi nokan eteen merikrotin ja sanoi että renssaa se puhtaaksi. En ollut eläissään nähnyt livenä koko otusta. No... huumorimiehiä kun tämä mesu oli niin hän naureskeli ja totesi, että voi kyllä näyttää miten tämä tapahtuu. En ole eläissään nähnyt niin montaa "nahkakerrosta" millään kalalla. Aikani heiluttelin veistä, niin alkoi valkoinen liha paljastua kalalta. Mesu kävi sanomassa että, "älä pidä mitään kiirettä, kukaan ei tule sinua painostamaan". No, menin näyttämään ensimmäistä filettä, että kelpaako tämä mesulle. Hän sanoi, että onko tämä todella vasta sinun ensimmäinen file? kaikki piti olla jo valmiita. No, mää ihan paniikissa rupesin sönköttämään jotain tyhmää selitystä asialle miksi on kestänyt niin kauan. Mesu otti jälleen hymyn ja sanoi, "ei vaan, kunhan kiusasin". Kaippa se huomasi että olin ihan paniikissa. Muutama salaatti, kalan renssausta ja vähän muutakin pilkkomista ja misailua, siinäpä tämä päivä. Huomenna aloitan normaalin työajan, eli ilta painotteisen. Joten huomenna aloitan tekemään lautasannoksia.

Ps. Kävin maistamassa tuota merikrottia myöhemmin illalla. Ei sitä turhaan sanota yhdeksi maailman parhaimmaksi kalaksi. ihan mieletön!